• Sirpa

Tuijan muotoilu



Meillä on pihalla paljon muotoon leikattavia tuijia ja puksipuita. Koska piha on vielä suurelta osin lumen vallassa, tartuin viikonloppuna puutarhasaksiin ja aloitin muotoilu-urakan, jossa yllättäen yhden puun osalta vilahti pari tuntia.


Ilma oli sopivasti puolipilvinen; tuija kuten puksipuukin on paras leikata pilvisellä ilmalla. Leikatessa syntyy puun oksiin haavoja, joista haihtuu kosteutta. Aurinko edesauttaa kuivumista ja ruskettumista.


Tuija on alun pitäen ollut ihan tavallisen mallinen timanttituija, jonka rungon alaosan oksat alkoivat ränsistyä. Päätin aikoinaan antaa sille tilaisuuden ja alkaa muotoilla sitä. Muoto oli aluksi pyöreähkö, mutta sitten rupesin leikkaamaan sitä enemmän neliöksi tai siis oikeastaan kuutioksi. Alla vanhempia kuvia, joista näkee leikkaamattoman ja leikatun version kahden vuoden ajalta.



Yleensä leikkaan tuijia kerran tai kaksi vuodessa riippuen tuijan muodosta ja kasvusta. Esimerkiksi käärmetuija vaatii useammin leikkausta, koska sen kasvu on niin runsasta.

Suomalaisten ohjeiden mukaan tuija on hyvä leikata ennen kasvikauden alkua, mutta hollantilaisten ohjeiden mukaan leikkaus on hyvä tehdä keväällä, viimeistään ennen juhannusta ja toinen leikkaus elo-/syyskuussa ennen talvikautta. Hollantilaiset ohjeet ovat muutenkin vähemmän tiukkoja, joten ne soveltuvat paremmin minulle...


Tässä siis tämän vuoden lähtötilanne, tuija on leikattu viime keväänä. Se on selkeästi alhaalta kapeampi ja ylhäältä vino. Eikä ihmekään, jos katsoo aiempia kuvia, niin niissäkin neliön alaosa näyttää kapeammalta. Nyt olisi siis kiusaus leikellä saman verran joka puolelta, jolloin lopputulos olis taas ihan sama, alhaalta kapeampi neliö. Toisaalta jos leikkaa liikaa ylhäältä, niin melko varmasti menee liian syvältä. Maltti on valttia ja seuraavalla kerralla voi taas korjata mallia lisää.



Yritin pitää siitä ajatuksesta kiinni, että ylempää osaa pitää leikata enemmän kuin alempaa.

Itse käytän ikivanhoja ruohosaksia sekä tuijien, että puksipuiden muotoilussa. Tärkeää on, että ne ovat tarpeeksi terävät, etteivät oksat vahingoitu. Niillä on helppo muotoilla isompia alueita. Kääntelen saksia tarpeen mukaan eri päin, koska joissain kohdin ne toimivat paremmin alapuoli ylöspäin. Etenen kuin kampaajani: ensin leikkaan suuret linjat ja sitten viimeistelen epätasaisuudet. Viimeistelyyn käytän yleensä oksasaksia.


Pensasleikkuri on kyllä näppärä, mutta jos tekee tarkkaa työtä, pelkään, että sillä helposti lipsahtaa liikaa. Minulla oli aiemmin akkukäyttöiset ruohosakset, ja ne toimivat hyvin muotoilussa. Eivät vain olleet kovin pitkäikäiset.



Leikkelen ensin sivut erikseen suoriksi ja tarkistan sivulta, miltä näyttää. Sitten muotoilen kulmat ja vasta lopuksi leikkaan päältä ja alta. Jos katsot alla olevia kuvia, niin neliö/kuutio näyttää aika suoralta, mutta toiselta puolelta katsottuna sivuja voisi vielä korjata. Se jääköön syksyyn tai ensi vuoteen. Pienin askelin vuosi vuodelta sivut kuitenkin suoristuvat oikeaan malliinsa.



Alla vielä tärkeimmät kohdat kiteytettynä.




Ja muista, ei tämä niin vakavaa ole 😊


Sirpa