Aamulla lehteä hakiessa ulkona oli kirpeän kylmää. Viikonloppuna tiedossa on siis lisää puutarhatöitä ja arkojen kasvien siirtoa ruukuista maahan talvehtimaan.
Jotenkin tuntuu, etten hennoisi vielä siirtää upeita koristeheiniä: elefantti- ja hurmesilkkiheinää pois terassilta; ehkä niistä voisi nauttia vielä hetken? Siirto on kuitenkin edessä parin viikon sisällä. Leuto viime talvi ainakin meni hyvin pakkaspeitteen alla ja samat heinät olivat käytössä taas kesällä. Elefanttiheinän kasvattaja neuvoi aikoinaan messuilla, ettei niitä saisi katkaista syksyllä. Ne ovat kuitenkin niin korkeita, että pakko on taitella ja katkoa jonkin verran.
Etupiha on jäänyt viimeaikoina vähemmälle huomiolle, ja siellä on on kaikki vielä tekemättä. Etupihan betoniruukuissa kasvaa kaksi pronssisaraa, ne istutan viikonloppuna maahan talvehtimaan, ja verililjapuut muuttavat Sanjan lasitetulle parvekkeelle. Rungollisten hakuropajujen talvettamiseksi kokeilen vanhaa kikkaa, jolla runkoruusut selvisivät monen talven kourista. Aikani kannoin runkoruusuja naapurin kellariin talveksi, kunnes toinen naapuri vinkkasi, että ne voi haudata puutarhan perälle vaakasuorassa asennossa ja peitellä pakkaspeitteen ja lehtikasan alle. Saa nähdä toimiiko hakuropajujen kassa. (Verilijapuiden kanssa ei toiminut). No, meidän sisätilat ja varastot ovat joko liian kylmiä tai kuumia ja ruukussa talvehtimista on huonoin tuloksin kerran jo yritetty, joten ei ole mitään menetettävää.
Korkeiden ruukkujen kesävieraat, japanin sypressit muuttavat aina talveksi aidan viereen maahan ja keväällä ne palaavat etupihan korkeisiin ruukkuihin. Varrelliset pallotuijat puolestaan viettävät kesät talvet neliön mallisissa, isoissa, styroksilla vuoratuissa betoniruukuissa. Ruukut kärrätään katon lipan alle niin, etteivät ne huku lumeen, jos sitä nyt sattuisi tulemaan runsaammin.
Etupihan tuija-aitaa siistittiin muutama viikko sitten rajulla kädellä, koska viimeisestä leikkauksesta oli jo pari vuotta. Oikeaoppista olisi tietysti leikata vuosittain vähän - ei ole vain ehditty. Lopputulos: siisti + siellä täällä ruskeita oksia, mutta yleensä tuijat toipuvat rajustakin kohtelusta tosi hyvin, joten tuskin on ongelma.
Arat japaninverivaahterat ja jalohortensiat talvehtivat pakkaspeitteen alla, mutta vielä ei ole peittelyn aika. Samettihortensia, josta kerroin aiemmin, yrittää kai vielä aloitella kukkimista. Pieni nupun alku näkyy jo, mutta tuskin ehtii avautua ennen kuin kylmä sen korjaa.
Onneksi takapihan syyskukista loputkin tuli istutettua viime viikonloppuna ruukkujen vapautuessa. Sitä ennen vaadittiin runsaasti lihasvoimaa! Pallosypressi ja jalohortensia, jotka viettivät kesän korkeissa ruukuissa olivat juurtuneet syvälle ruukkujen multaan. Ruukut täytyi ensin pyöritellä nurmikolle ja kipata kyljelleen ennen kuin kasveja pääsi kaivertamaan irti reunoista. Sypressin juuret ulottuivat ruukussa noin puolen metrin syvyyteen ja sitä oli vaikea saada nousemaan ruukusta ylös, mutta siellä se nyt koristaa puutarhan reunaa. Sypressithän ovat aika arkoja, joten keväällä nähdään, miten se selvisi talvesta.
Sanja ja kultainennoutaja James saapuvat kohta, joten täytyy lopetella. Mukavaa viikonloppua!
Sirpa