Kivinen lyhty on erottamaton osa japanilaista puutarhaa. Alun perin kivilyhdyt sytytettiin uhrilahjana Buddhalle. Sittemmin niistä tuli suosittuja puutarhan koristeita myös meillä länsimaissa. Lyhdyt syttyvät Japanissa iltaisin osana teeseremoniaa valaisemaan hämärää puutarhaa. Kerralla saa näkyä vain yksi lyhty, yllätyksellisyyshän on tärkeää.
Symmetria ei kuulu japanilaiseen puutarhaan. Jos yhtäällä on tyhjä alue, on sen toisella puolella oltava massaa ja täysin erilaisia muotoja tasapainon ja kontrastin synnyttämiseksi. Suunnittelu ei ole aina helppoa, mutta yksi perussääntö on, ettei puutarhan keskelle kannata laittaa mitään.
Lue japanilaisen puutarhan elementeistä täältä.
Koska japanilainen puutarha henkii rauhaa ja tasapainoa, on myös äänillä suuri merkitys. Veden solina tai bambuisen shishi-odoshin klonksahdus, kun putki tyhjentyy vedestä sen palattua takaisin yläasentoon, on tarkkaan suunniteltu ja harkittu. Alun perin shishi-odoshia käytettiin linnunpelättimenä.
Vaikka me Euroopassa yritämme kaikin tavoin poistaa sammaleen ja juuret, Japanissa on kokonaisia sammalpuutarhoja, jotka huokuvat vihreää, pehmeää rauhaa ja ovat uskomattoman upeita.
Kaiken takana on kuitenkin vuosien opiskelu ja kokemus puutarhasuunnittelusta, sekä huolellinen yksityiskohtien hiominen. Puhumattakaan puutarhan yläpidosta, johon kuuluu pikkutarkka rikkaruohojen poisto, oksien millintarkat taivuttelut yms.
Sirpa